Suutarin lapsen kengät kriisissä
Päätin, että tällä suutarin lapsella on oltava kelpo kengät. Julkaisimme uuden verkkopalvelumme ja alan muunmuassa blogaamaan. Muutakin uutta on sivustollamme.
Niinpä niin, liian monta vuotta meni duunia painaessa. Projektit, deadlinet ja asiakkuudet menivät aina edelle, koskaan ei tuntunut olevan aikaa omaan viestintään.
Eihän meillä ole aikaa omien sivujen kanssa näpräilyyn. Suutarin lapsella ei ole kenkiä. Joo joo. Seli seli.
Lopullinen niitti
Tarjosimme jokin aika sitten eräälle taholle palveluitamme ja saimme pakit. Auts, se sattui, oletin nimittäin pärjäävämme kisassa.Tarjouspyyntö oli kuin laadittu meitä varten, joten tarjouksemme oli varmasti hyvä.
Kuullessani valinnan menneen ohi, olin varsin hämmästynyt. Tämähän piti tulla meille! Tarjouskilpailua ei siis kerta kaikkiaan voinut ratkaista muu kuin hinta! Joku joutui myymään halvalla. Totuus kuitenkin valkeni myöhemmin. Asiakas ei osannut ostaa meiltä, koska sivujemme sisältö ei taustoittanut ja tukenut tarpeeksi sinänsä hyvää tarjoustamme.
Toimitilamme ovat Rope-talossa.
Juuri tänään Rope-talon lounaspyödässä heitin väitteen, että yritykset ja ihmiset eivät kehity ja muuta toimintamallejaan vasta kuin viimeisessä hädässä, siis kriisissä. Rakensin hävitystä tarjouskisasta itselleni kriisin. Nyt oli aika polkaista sivujemme uudistus käyntiin.
Tilanne on muuttunut, tervetuloa uusille sivuillemme ja tähän blogiin!
Uusia artikkeleita kirjoitan silloin tällöin, joko aiheeseen liittyen tai sitten rennosti ihan aiheen vierestä. Varoitan jo nyt, että blogissa esiintuomani ajatukset eivät ole lainkaan kaikki omiani, vaan tulen lainaamaan reippaasti alalla käytyä yleistä keskustelua ja poimimaan näkökannan sieltä ja toisen täältä.
Tässä blogin kommenteissa saa väittää vastaan tai jatkaa keskustelua, poistan vain täysin asiattomat kommentit.
